Konnekosken kohtalokkaat kuohut

Rotkomaisen kapea Konnekoski yhdistää Hankaveden Etelä-Konneveteen. Sen kautta kulkevat Pielaveden, Nilakan, Niiniveden ja Iisveden vedet Etelä-Konneveteen, joka on kansallisvedeksi nimetyn Rautalammin reitin keskusjärvi. Kosken hapekkaissa kuohuissa viihtyvät kalat ja Konnekoskella toimi aikoinaan myös kruununkalastamo. Koski on maisemallisesti idyllinen. Kauniissa kuohuissa välkehtii myös tummia sävyjä. Ne kätkevät alleen synkkiä kohtaloita.

Konnevesi kuului aina 1920-luvulle saakka Rautalammin emäpitäjään. Kirkkomatkoja tehtiin Rautalammin kirkkoon pitkienkin matkojen takaa ja vesistöt tarjosivat vaivattomimman matkareitin. Kesäsunnuntait, etenkin rippisunnuntait olivat suosittuja kirkkopyhiä. Silloin Hankaveden selällä kerrotaan liikkuneen jopa 40 venettä. Eräänä kesäkuun sunnuntaina, tarkalleen ottaen 17.6.1860, Konnekoskessa sattui tragedia, joka oli mittakaavassaan yksi sisävesiemme pahimmista.

Istunmäen Varismäen ääriään myöten täynnä ollut kirkkovene oli palaamassa Rautalammin kirkosta kotiin. Vene saapui Konnekoskeen ja osa veneen matkustajista oli pyytänyt perämiestä päästämään heidät pois veneestä ennen koskea, jotta täydellä veneellä ei tarvitsisi laskea kuohuja alas.

Osa matkustajista kerääntyi veneen kokkaan maihinnousua varten. Tällöin paino siirtyi kokkaan ja perä, sekä ohjauksen mahdollistava peräsin nousivat ilmaan, eikä perämies enää voinut ohjata venettä turvalliselle väylälle.

Kosken kuohut tarttuivat veneeseen ja käänsivät sen poikittain koskeen. Erään kokassa istuneen emännän kerrotaan tuolloin sanoneen: ”Kas nyt menee yhtaikaa koko weneellinen wäkeä helwettiin.” Kuohut paiskasivat kirkkoveneen kohti kalliota ja vene hajosi kappaleiksi. Kaikki veneen 30 matkustajaa joutuivat veden varaan. Muut kirkkoveneet tulivat apuun ja yrittivät pelastaa matkustajia. Apu tuli kuitenkin monelle liian myöhään.

Koski näytti voimansa ja vaati uhrinsa. Varismäkeläisistä 17 hukkui, suurin osa heistä oli naisia. Tämä saattoi johtua siitä, että naisten monikerroksiset hameet olivat kastuttuaan niin raskaat, että ne vetivät kantajansa pinnan alle. Eräästä perheestä hukkui emäntä ja hänen kolme tytärtään, toisesta kolme tytärtä ja kaksi piikaa. Murhenäytelmä oli lohduton. Kuin ihmeenkaupalla pelastuneiden joukossa oli kaksi vasta kastettua vauvaa, joiden tiukkaan käärityt kapalot kannattelivat lapsia veden päällä. Toinen pienokaisista noukittiin seuraavan kirkkoveneen kyytiin aalloilta ja toinen pelastettiin rannan pajukosta.

Konnekoskesta kerrottiin myöhemmin tarinaa, että paria viikkoa ennen onnettomuutta kosken rannoilla oli nähty joka päivä suuren herran ajavan vaunuilla, vaikka rannassa ei kulkenut tietä. Kuolema oli ajanut vaunuillaan enteillen kammottavaa tapahtumaa. Toinen tarina kertoo, että onnettomuusaamuna kaksi kalastajaa olivat olleet Rappaatlahdella onkimassa. Airojen synnyttämä pyörre oli alkanut kasvaa myllynkiven kokoiseksi ja lähtenyt Konnekoskelle päin. Paha enne oli pelästyttänyt kalastajat, jotka olivat lähteneet nopeasti kotiin.

Kirkkoveneonnettomuuden muistomerkki löytyy edelleen kosken rannalta sekä Rautalammin hautausmaalta.